Täällä maailman onnellisimpien ihmisten maassa on yksi aivan omaa luokkaansa oleva juttu. Kirjastolaitos. Lähes minkä tahansa niteen saa näppeihinsä kuka tahansa meistä alta aika yksikön – ja ilmaiseksi. Itselleni tosin homma lipsahtaa usein vuokrauksen puolelle, mutta jos maksu on 10 euroa usealta vuodelta, siihen ei kaadu edes minun budjettini.
Synnynpaikkakunnallani on nykyisin omatoimikirjasto, jonne pääsee kirjastokortilla ja koodilla sisään, vaikka edeskäypä ei olisikaan paikalla. Tosi järkevää, että vaikka lehdet voi käydä lukemassa kun itselle sopii, eikä tarvi kytätä aukioloaikoja.
Omat suosikkini kirjastoissa ovat ilmaiset, hiljaiset työtilat, lasten lorutuokiot ja pikalainahyllyt. Tykkään erityisesti uuden Oodin ilmaisesta työtilasta. Muinoin Lahdessa opiskellessani varasin monesti kirjaston äänieristettyä musiikkihuonetta lauluharjoituksia varten.
Pikalainahyllystä saa lainaksi uutuuksia joita joutuisi muuten jonottamaan ehkä kuukausia. Pikalainoista olen ihan viimeksi lukenut Sisko Savonlahden ”Ehkä ensi kesänä kaikki muuttuu” ja Heli Suutarin ”Kaikki kääntyy hyväksi”. Pidän myös pöydistä ja pyöritettävistä häkkyröistä, joihin kirjastonhoitajat asettelevat esille ajankohtaista tai muuten houkuttelevaa luettavaa. Tästä häkkyrästä valikoin viimeksi Esko Seppäsen ja Ilkka Taipaleen toimittaman ”Eutanasia – puolesta ja vastaan” eri kirjoittajien kirjoituksia sisältäneen ja monia ajatuksia herättäneen kirjan.
Kirjaston ansiosta ja halusta pitää elämä yksinkertaisena kirjoja tulee ostettua itselle melko vähän. Ruokakirjoja on hyllyssämme niukahkosti ja kaipasin uutta inspiraatiota, joten päädyin tilaamaan No Tofu Publishingilta kaksi keittokirjaa. Tässä esittelen ensimmäisen niistä ja samalla kirjavinkkini hiihtolomalle.
Keittokirjat ovat mielestäni varsin mukavaa ja sopivan kevyttä iltalukemista. On hauskaa miettiä jo illalla mitä söisi huomenna tai ensi viikolla. Välillä ei meinaa malttaa käydä nukkumaan, kun tuumailee jo vesikielellä seuraavan päivän särvintä. Maltanko tässä edes nukkua, jos huomenna saan kokeilla “Kidnapattua lohisalaattia”…
Pidän paljon salaateista ja raasteista. Minun tekee mieli salaattia vuoden jokaisena päivänä. Kaipasin kuitenkin uutta inspiraatiota etenkin sesonkiajatteluun ja sooseihin. Jonna Vormalan ”Jäävuoren huippu – Salaattikirja” vastasi tähän kaipaukseen. Se on ihana raikkaasti valokuvattu ja taitettu. Salaatit on jaettu fiksusti sesongeittain. Hakemistoissa on paitsi aakkosellinen sisällysluettelo, myös hakemistot raaka-aineittain vege vegeltä sekä fiksu hakemisto eri salaattityypeittäin.
Kirja ilmestyi jo huhtikuussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiva kannattaa pientä kustantamoa! Olen kokeillut kirjasta jo edellämainittua lohisalaattia, tosin nieriällä, Halloumi-bulguria, Balsamico-herkkusienisalaattia ja perus salaatinsoosia. Suosikkini on ollut tuo “Kidanapattu” wasabinen ja sushilisukkeinen kalasalaatti, sen rapeat tekstuurit, rasvan, suolan ja tulisen ihana liitto. Nauttikaa lomastanne, te kellä sitä vielä on 🙂
