Nyt kun lomat alkavat olla ohitse, voikin sitten viimein jakaa omat lomailuvinkkinsä.
Tukholman viehätys viikonloppu- tai lomakohteena ei laannu. Ihan lähilomakohteena sitä ei saata pitää, mutta eipä paljon puutu. Voisin hengata kolmasosan omasta lomastani tukholmalaisessa ruokakaupassa ihaillen pakkaussuunnittelua ja brändäystä. Niin tein nytkin, mutta en ihan kolmasosaa vaan pienen hetken verran Karlaplanin tavismarketissa sekä Nordiska Kompanietin Paradiset-ruokakaupassa.
Tukholman katukuva ei ole niin täyteen ahdettu mainoksilla kuin Suomi. Ehkä siksi bongasin lyhtypylväistä Millesgården-museon mainokset. Kannattava bongaus.
Millesgården on vaihtuvien näyttelyiden taidehalli, koti- ja ateljeemuseo sekä patsaspuisto Lidingön saarella Tukholman koillispuolella. Sinne pääsee helposti julkisilla esimerkiksi matkustamalla metron punaista linjaa päättärille Ropsteniin ja nappaamalla siitä bussin sillan yli Lidingöhön. Loppumatkan parisataa metriä voi kävellä ja ihailla naapurustoa. Siljan terminaalilta Lidingöhön on kivenheitto.
Alue on kuin Kaskisaari tai Kulosaari Helsingissä ja itse Millesgården kuin Didrichsenin taidemuseo potenssiin kymmenen. Monessa kerroksessa polveileva patsaspuutarha kukkaistutuksineen ja kasvihuoneineen houkuttelee seikkailemaan ja ihastelemaan. Näyttelytila tai taidehalli kauppoineen on viileä ja viehättävä sekä sopivan kompakti.
Estrid Ericson ja Josef Frank -faneille Millesgårdenin Annen talo on must-kohde. Kannattaa vain varata Diapamit ja hajusuolat povariin että ei sekoa ihastuksesta.
Millesgårdeniin minut houkutteli nyt ensimmäistä kertaa idolini kuvittaja Lena Andersonin näyttely. Linnea, Maija, Myrsky-Stina ja Molla-kirjoista riittää luettavaa ja ihailtavaa kaikenikäisille. Jos eivät vielä ole tuttuja, suosittelen tutustumaan. Lena Andersonin näyttely Millesgårdenissa on auki 22. syyskuuta asti.
Vähän päälle parivuotiaan kanssa näyttelyvierailu meni tällä kertaa suunnilleen näin: lapsi jaksoi katsoa näyttelyn videoita ja kuvia jonkin aikaa, kunnes oli vaan pakko siirtyä ulos juoksemaan. Kivisessä ja rappusia täynnä olevassa puutarhassa piti olla koko ajan melko varuillaan. Etenkin vesiaiheissa katsottavaa ja koettavaa riitti. Millesgårdenista on valtava pudotus meren puolelle alas tielle, tarkkana siis.
Kahvilan syömisten jälkeen teimme pienen vaunulenkin lähistöllä. Omakotitalovaltaiselta alueelta emme varsinaista leikkipuistoa löytäneet, mutta eipä sitä nyt kaivattukaan. Lapsi nukahti ja katsoimme näyttelyn rauhassa vielä uudestaan. Kotimuseon ja ateljeen tarkempi katsastaminen jää seuraavaan kertaan.
