Tämän vuoden kirjamessujen ehdoton hitti oli kirjastoauto. Ainakin poikani mielestä. Minä tulin vähän merisairaaksi heiluvasta autosta. Olimme messuilla yhdessä myös viime vuonna. Silloin Pupsu viihtyi vaunuissa ja katsoimme Pikku kakkosen show:ta. Show oli vetävä, vaikka tv-ohjelmaa emme olleet vielä katsoneetkaan. Messutapahtuman ainoa miinus olivat lastenvaunuja kyselemättä tieltään tönivät keski-ikäiset vihaiset naiset. Mutta heitähän on Suomessa aina siellä täällä, oli kirjamessuja tai ei. Tänä vuonna kiirehdimme…
Luulin tietäväni sienistä paljonkin, ennen kuin muutama vuosi sitten ostin Kasvimuseon ja WSOY:n kustantaman Suomen sienioppaan – ja menin harjoittelemaan Dog Design -toimistoon. Tiedän sienistä ehkä hieman keskimääräistä enemmän, mutta silti sienisaaliini rajoittuvat usein tatteihin, suolasieniin, kanttarelleihin, suppiksiin, lampaankääpään, korvasieneen ja mustatorvisieneen. Suomalainen sienikirjo on tätä vinhasti laajempi. Jo pelkkiä haperoita on kasapäin erilaisia, jotkut erinomaisia ruokasieniä, toiset eivät niinkään. Samoin on useita epävarmoja syötäviä…
Yhdessä edellisessä kirjoituksessani esittelinkin jo “Helpon hirvipastan”. Jep. Reseptihän alkoi jotenkin näin, että ota pakastimesta jäinen hirvipaisti ja väännä uusi 150 asteeseen. Jokainen perheenemäntä ilahtuu ikihyviksi moisesta “helposta” arjen reseptistä. Aikaakaan ei mennyt kuin vaivaiset nelisen tuntia, siis jos et ollut tehnyt ammattikielellä misoja (tulee ranskankielen sanasta mise en place) eli esivalmisteluja tähän “helppoon ruokaan”. Tottahan toki, misat ovat kunnossa! Jokaiseltahan löytyy jääkaapista kimpale mehevää…