Kirjamessuilta tarttui tassuun muutama kiinnostava uutuuskirja. Kaikkia kiinnostavia kirjoja ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta ostaa. Niinpä olenkin ajatellut kuunnella ne. Postauksen lopussa löytyy mainoslinkkaus BookBeat-äänikirjapalveluun. Linkki on merkitty tähdellä * 1 Johanna Lumme – Viidakon väki ja ihmeellinen sininen Johanna Lumpeen värien käyttö, hupaiset hahmot ja “dronella kuvatut” kaupunkinäkyvät hurmasivat. “Tämä kirja on omistettu monimuotoisuudelle.” Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan. Kirja on poikkeuksellisesti painettu kotimaassa…
70-vuotiaan Afrikan Tähden juhla-asu – yhteistyössä Atelier Matti Pikkujämsä
* Signeerattu Afrikan Tähti -pelin juhlapainos saatu. Pelin juhlapainoksen on maalannut graafikko, kuvittaja Matti Pikkujämsä. Kaikki arvonsa tuntevat tietopelit lisäävät kysymyspatteristoonsa “Kuka on kehittänyt klassikkopelin Afrikan Tähti?”. Ja aika moni suomalainen vastauksen myös tietää. Mutta tiesitkö, että Afrikan Tähti kuuluu Kansallismuseon ja Taideteollisuusmuseon kokoelmiin? En tiennyt minäkään, ennen kuin luin pelin 70-vuotisjuhlapainoksen hauskan infolehdykän. Kuvassa virnistelee hellekypärässään pelinkehittäjä Kari Mannerla. Pelin tarina on siinä mielessä…
Tämän vuoden kirjamessujen ehdoton hitti oli kirjastoauto. Ainakin poikani mielestä. Minä tulin vähän merisairaaksi heiluvasta autosta. Olimme messuilla yhdessä myös viime vuonna. Silloin Pupsu viihtyi vaunuissa ja katsoimme Pikku kakkosen show:ta. Show oli vetävä, vaikka tv-ohjelmaa emme olleet vielä katsoneetkaan. Messutapahtuman ainoa miinus olivat lastenvaunuja kyselemättä tieltään tönivät keski-ikäiset vihaiset naiset. Mutta heitähän on Suomessa aina siellä täällä, oli kirjamessuja tai ei. Tänä vuonna kiirehdimme…
Tukholmassa ja aikaa vain yhteen – Millesgården
Nyt kun lomat alkavat olla ohitse, voikin sitten viimein jakaa omat lomailuvinkkinsä. Tukholman viehätys viikonloppu- tai lomakohteena ei laannu. Ihan lähilomakohteena sitä ei saata pitää, mutta eipä paljon puutu. Voisin hengata kolmasosan omasta lomastani tukholmalaisessa ruokakaupassa ihaillen pakkaussuunnittelua ja brändäystä. Niin tein nytkin, mutta en ihan kolmasosaa vaan pienen hetken verran Karlaplanin tavismarketissa sekä Nordiska Kompanietin Paradiset-ruokakaupassa. Tukholman katukuva ei ole niin täyteen ahdettu mainoksilla…
Hiljainen vuosi – luontomme linnusto muuttuu – ja köyhtyy
Olin viikonloppuna laululeirillä Karjalohjalla ja ilokseni kuulin pitkästä pitkästä aikaa lehtopöllöä. Olin matkalla saunan lämmitykseen, kun sen piippaus ja huhuilu läheisestä metsiköstä yhytti minut. Jos tarkemmin miettii, en ole vuosiin kuullut oikeastaan mitään pöllöä. Pakko myöntää, että en ole vuosikausiin käynyt pöllöretkelläkään. Sitten jos kelaa vuosia taaksepäin, joutuu kauhukseen huomaamaan, että monet lapsuuteni tai nuoruuteni linnut ovat käytännössä hävinneet kokonaan näkö- tai kuulopiiristä. Lapsuudessani talomme…