Maata pitkin -matkamessujen anti uhkasi jäädä ohueksi. Taktikointi meni tällä(kin) kertaa pieleen. Kun tulimme vaunuissa pöpsäävän poikani kanssa paikalle Sofia Future Farmiin yhdentoista jälkeen, paikka oli vielä käytännössä tyhjä. Lounaspaikka oli kuitenkin kiinni, eväitä ei ollut ja hissikään ei toiminut, joten jouduimme lähtemään lounaan metsästysmatkalle viereisiin kortteleihin.
Erinomaisen onnistuneen Café Engelin salaattilounaan jälkeen olimme jo myöhässä. Sofia Future Farmin naulakot olivat ääriään myöten täynnä, ja hissi ei edelleenkään toiminut. Suunnitelmani vaunussa nukutuista päiväunista sai siis unohtaa heti alkuun. Siis reput selkään ja tungokseen sekoilemaan.
Maata pitkin -matkamessut järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja varmasti tarkoituksella samaan aikaan kun Messukeskuksessa pauhaavat Matkamessut. Järjestäjinä olivat eri alojen yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tarkoituksena on kyseenalaistaa vallitseva lentonormi kertomalla erilaisista tavoista matkustaa. Messuilla eri tavalla maata pitkin matkustaneet kertoivat kokemuksiaan.
Äänessä oli bloggaaja, tutkija, viestijä ja markkinoinnin asiantuntija teemalla Matkailufaktoja ja muuttuvia trendejä. Lopuksi lava oli vapaa teemalla: Miten matkailun päästöt minimiin. Messuille ständinsä olivat pystyttäneet ainakin VR, Lentolakko.fi, Duara Travels, Reilun matkailun yhdistys, Suomen luomumatkailuyhdistys sekä Tallinnan tunnelia markkinoiva Uudenmaan liitto. Pyöräliike Classic Bike esitteli alakerrassa Brompton -taittopyöriä. Nopeimmalle pyörän kasaan taittajalle oli luvassa palkinto.
Voi olla, että ihmismäärä hieman yllätti järjestäjät. Tupa oli kivan täynnä ja hyvä niin. Huomasin yleisössä paljon keski-iän ylittäneitä, mutta myös itseni kanssa melko samaa ikäluokkaa edustavia ja paljon nuorempiakin pipopäitä.
Seuralaiseni innostui tungoksesta. Söimme pullaa korkealla tuolilla, pyörimme co-working -tilan vihreillä puisilla pyörivillä tuoleilla, järjestimme tarvittavaa hämminkiä soittamalla invavessan kovaa piippaavaa paniikkinappulaa ja mikä tärkeintä pörräsimme edes takaisin. Koska minulla ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta istua alas kuuntelemaan puhujia ja panelisteja, itse kokemusasiantuntemus, keskustelu ja ehkä tärkein anti, kysymys siitä mikä on tulevaisuus ja millaisella vaikuttamisella siihen päästään, jäivät kuulematta. Taustahäly oli kovin kovaa, ja eteen pystytetyn lavan äänet eivät kantaneet muualle sen yli.
Tapahtumasta on kuitenkin olemassa tämä webstreamaus, jonka aion kuunnella ja katsella vielä tänään myöhemmin. Kaikki striimauspätkät löytyvät tältä sivulta.
Seuralaiseni simahdettua hieman tavallista myöhemmin nousin deja vú -hengessä tapahtumatilan portaita ylös ties monennenko kerran. Päätin kysäistä yleisöstä bongaamaltani Mikko-Oskarilta, mitä mieltä hän on ollut messuista.
Tapasimme Mikko-Oskarin kesällä Jaalan Verlassa, jossa hän iloisena liftasi automme kyytiin. Houkutteluistamme huolimatta hän jäi lyhyen matkan päähän kantatien varteen yhtä iloisena kuin olimme äsken hänet kyytiin poimineet. Tiedän, että Mikko-Oskari myös matkailee paljon Viron puolella mielitiettynsä kanssa, joten hän on kokemusasiantuntija maata pitkin matkailussa jos kuka.
Hänen arvionsa näiden matkamessujen annista oli kiittävä. Hän kertoi myös kerran matkustaneensa VR:n kiskobussilla Varkauden seudulla jonkin matkan niin, että junassa oli hänen lisäkseen kaksi muuta matkustajaa. Totesimme kuin yhdestä suusta, että normi pitäisi muuttaa niin, että halpa ja erittäin tuettu lentomatkailu loppuisi ja tilalle tulisi esimerkiksi enemmän ja paremmin tuettua junamatkailua. Jos lentokone ei ole täynnä, se ei myöskään nousisi ilmaan. Lisäksi pohdimme jälleen kerran kaiken suhteellisuutta.
Tuotetaan energiaa sitten miten vaan maata pitkin matkailu tuskin ratkaisee ilmastokatastrofia, mutta joka tapauksessa tapahtuma herätti kiinnostukseni ja aion seurata matkailua tällä frontilla myös tästä eteenpäin.
