Tämän vuoden kirjamessujen ehdoton hitti oli kirjastoauto. Ainakin poikani mielestä. Minä tulin vähän merisairaaksi heiluvasta autosta.
Olimme messuilla yhdessä myös viime vuonna. Silloin Pupsu viihtyi vaunuissa ja katsoimme Pikku kakkosen show:ta. Show oli vetävä, vaikka tv-ohjelmaa emme olleet vielä katsoneetkaan.
Messutapahtuman ainoa miinus olivat lastenvaunuja kyselemättä tieltään tönivät keski-ikäiset vihaiset naiset. Mutta heitähän on Suomessa aina siellä täällä, oli kirjamessuja tai ei.
Tänä vuonna kiirehdimme paikalle sateen halki messujen viimeisenä aukiolopäivänä sunnuntaina. Vaikka olimme liikkeellä aikaisin, olin varautunut jättiruuhkaan. Lasten messu-päädyssä olikin ihana väljää!
Ja tosiaan, siellä oli paikalla myös Helsingin kaupunginkirjasto autoineen. Kirjastoautoon piti kiivetä tosi korkeita ledivaloilla valaistuja rappusia. Auton perälle oli sisustettu kodikas lukunurkkaus pehmoleluineen. Mysigt sanoisivat ruotsalaiset ihastuksissaan. Kirjastotädeiltä sai lainata kirjoja, ja kyllähän me pari lainattiinkin, taktiikalla: mitä käteen sattuu, sen verran oli “Rolle täällä – vauhti päällä”.
Kuvittajien osasto oli onnistuneesti ympätty lasten messupuoliskon yhteyteen. Osasto esitteli Kuvittajien toimintaa ja julkaisuja, pöydillä sai piirtää, taiteilijat tekivät muotokuvia ym. Moomin-kojussa kuuntelimme hetken aikaa “Kuinkas sitten kävikään” -kirjan luentaa. Lelu-ständiä ei onneksi oltu tuotu lähelle lasten tapahtumalavaa.
Itse tapahtumalavalla oli ohjelmaa taas aamusta iltaan. Tatu ja Patu -hahmojen halaaminen oli Pupsulle iso elämys. Katsoimme myös Pikkulin laulu-leikkishow:n. Laulut ja leikit olivat tosi kivoja sekä Pikkuli-hahmon halaaminen mukavaa, mutta jatkuva mainostaminen vähän ärsytti. Emme ostaneet Pikkuli-tuotteita.
Sen sijaan seuraava esiintyjä sai koukutettua ostamaan uuden kirjansa. Eppu Nuotion ja Liisa Kallion tunne-kirjan esittely oli ihanan spontaani ja sympaattinen. Liisa Kallion runot ja kuvat ovat jo tuttuja huikeasta Pikku Papun orkesterista.
“Minä tykkään nyt” -kirja esittelee ja pohtii eri tunteita runoin, kuvin ja tehtävin. Taisin ostaa sen puoliksi itselleni, mutta luulenpa, että sitä voidaan kaivaa esiin vielä monta kertaa, yhdessä tai erikseen. Sain vielä signeeratun kappaleen messuhintaan.
Kirjamessut on siitä kiva tapahtuma, että se on täysin ilmainen, jos vaan onnistuu kinuamaan jostain itselleen ilmaisen pääsylipun ja varautuu juomalla ja pienillä eväillä. Jälkimmäinen jäi tälläkin kertaa lapsipuolen asemaan, mutta Kaisalle kiitos lipusta – ja seurasta.
Pupsu lähti messuilta kotiin puolen päivän jälkeen, joten sain pari tiimaa omaa aikaa. Sateinen keli piti ihmiset kotona, vai messutilan uusi diagonaali layoutko sen teki: messuilla oli edelleen väljää.
Emme kuunnelleet tällä kertaa esityksiä, mutta kuljeskelimme ja inspiroiduimme. Akateeminen kirjakauppa on valitettavasti menettänyt kaiken entisen charminsa, mutta Café Aallon osastolta sai todella hyvää ilmaista kahvia.
Lopulta lainakirjojen lisäksi matkaan tarttui ilahduttavan vähän lippua tai lappua. Ale-kirjojen röykkiöt saivat minut kuitenkin hieman villiintymään. Niinpä matkaan tarttui Atena-kustannuksen Pohjoiset neuleet: inspiroivia, riittävän helpon näköisiä mutta riipivän kauniita neuleohjeita, ja mitkä kuvat! Islanti – my love.
Kolmas ostamani kirja esittelee helposti itse tehtävän vaatemalliston. Myöskin islantilaissyntyisen, New Yorkissa asuvan Lotta Jansdotterin Lempivaatteita-kirja oli vaan pakko saada. Tulevaisuus näyttää, jääkö homma inspiraatio-tasolle vai inkarnoituuko ajatus vaatekaappiini. Toivon jälkimmäistä.
Kesällä luonnonkukkien päivänä haaveilin herbaariosta, omasta kasviosta. Kirjamessuilta sen vihdoin löysin. Keväällä on nimittäin ilmestynyt WSOY:n kustantamana Hemulin kasvio, joka esittelee keveästi luontomme biotooppeja ja niille tyypillisiä kasveja.
Kirjassa on omat aukeamat lukijan omille muistiinpanoille ja kerätyille kasveille. Aloitus riittävän maltillisesti toimii usein hyvin. Ehkä lapsikin innostuu Hemulista, ja voimme oppia yhdessä. Olin hieman nuuka, enkä ostanut kasviota messuilta, vaan tilasin sen netistä. Ehkä se kohta tulee ja pääsen esittelemään ajatusta tässä kotona myös muille.
Palannemme siis kasvioon, neuleisiin ja puvustoon tuonnempana tällä kanavalla 😉 Sillä aikaa odotan kesää ja liitelen kirjojeni parissa kuin nuori merilokki, välillä yksin ajatuksissani, välillä yhdessä kokien, tai vierekkäin omilla puolilla petiä.
