Olimme viime keväänä matkalla Tanskassa, tarkemmin sanottuna Kööpenhaminassa. Kööpenhamina ja sen ympäristö ovat aivan mahtavia matkakohteita yksin, kaksin, kavereiden tai perheen kanssa. Leikki-ikäiselle lapselle Kööpenhaminan leikkipuistot ovat taivas maan päällä. Tanskanmaalla on tietysti muutakin nähtävää kuin pääkaupunkiseutu, mutta tällä matkalla kävimme Köpiksen lisäksi vain Louisianan taidemuseossa Humlebækissa, jonne pääsee pääkaupungista junalla 40 minuutissa. (Olen kerran myös pyöräillyt tuon saman matkan, mutta se on oma hieno tarinansa.) Tanskalaiset ovat vaativia niin ruoan laadun kuin rakennetun ympäristönkin suhteen, joten turistin ei tarvitse kuin paistatella hyggen hohteessa: nauttia mahtavasta ruoasta, vastapaahdetusta kahvista, ystävällisestä palvelusta, kukkaistutusten ja -asetelmien kuninkaallisesta kauneudesta, hyvin ja hyvällä maulla rakennetusta katuinfrasta ja rakennuksista. Matkakumppanini on ihanan tarkka ruoka- ja kahvipaikoista, joten kaikki syötävä on yleensä vielä extrahyvää. Älylaitteiden ansiosta arvosteluja on nopea lukea ja suosituksia helppo löytää. Niin sanotut epäpaikatkin kuten parkkipaikat ja siltojen aluset ovat Kööpenhaminassa kuin taideteoksia. Olen fanittanut tanskalaista elämäntyyliä ja designia jo kauan, joten sinne mennessä tuntuu kuin tulisin kotiin.
Paras tapa tutustua kaupunkiin ja päästä paikalliseen fiilikseen on vuokrata pyörä ja heittäytyä liikenteenvirran vietäväksi. Ajoetiketistä saa parhaiten selvää hakeutumalla johonkin vilkkaaseen risteykseen ja katsomalla miten paikalliset tekevät. Säännöt oppii nopeasti. Jos käyttäydyt väärin, sinua ojennetaan napakasti. Pyörällä ajaminen Tanskassa ei ole sama asia kuin Suomessa, missä noin raakasti sanottuna tullaan ja mennään miten huvittaa kuin hollituvassa. Tanskassa muut otetaan huomioon, sääntöjä noudatetaan, toisille annetaan tilaa ja pysähtymis- ja kääntymismerkit tulevat kaikilta selkäytimestä. Koska olimme matkassa pienen lapsen kanssa, kätevintä oli tällä kertaa liikkua kävellen vaunujen kanssa. Laatikkopyörän vuokrauksesta otin kyllä selvää ja se olisi ollut mahdollista jopa suoraan hotellilta.
Pyöriä emme siis tällä kertaa vuokranneet, mutta sen sijaan kävimme pyöräliikkeessä Nørreportin liepeillä testaamassa tanskalaista Bullitt-kuormapyörää. Bullitteja on jo Suomessakin ilahduttava määrä, enkä ihmettele, laadukas pyörä. Kurvasin kuormapyörällä sivukujalle kääntyäkseni takaisin pyöräkaupalle. Hassua kyllä törmäsin Palleen, joka viettää kesiään synnyinkylässäni. Vaihdoimme Pallen kanssa muutaman sanan Suomen ja Tanskan eroista. Kun palasin takaisin pyöräliikkeeseen, siihen tuli nuori mies noutamaan uutta pyöräänsä. Hän oli aikeissa hakea sillä vaimonsa ja vastasyntynyt synnytyslaitokselta. Olin paitsi hyvilläni tarinasta myös siitä että ymmärsin tanskan kieltä sen verran, että sain jutun juonesta kiinni.
Tanskassa on aina enemmän tai vähemmän kylmä, joten tuulenpitävät kerrokset, ohuet lämmittävät vaatteet ja pipo ovat keväällä tai kesälläkin järkeviä matkakumppaneita. Jos innostutte matkailemaan siellä suunnalla tai olette Kööpenhaminan lentoasemalla ja on aikaa, suosittelen vierailemaan Den Blå Planet -akvaariossa. Se sijaitsee lyhyen matkan päässä Kastrupin lentoasemalta, josta sinne pääsee kätevästi bussilla. Jo akvaarion ulkopuolen maisemasuunnittelu ja rakennuksen arkkitehtuuri mykistävät siisteydellään ja eleettömyydellään. Sisältä akvaario on mielettömän hieno. (Silloin en aavistanut pitäväni joskus tätä blogia, joten valokuvani eivät valitettavasti ole kovin kummoisia.)
Rakennuksesta ei kuitenkaan pääse ulos kulkematta kaupan läpi. Pupsulta puuttui omia astioita joten matkaan tarttui EKOBO BIOBU-merkkiset sertifioidusta bambumassasta tehdyt lautanen, kulho- ja muki. Astioissa viehätti niiden ajaton design ja kauniit, kirkkaat värit. Varsinainen ekologisuus hieman mietitytti. No, yritin ottaa asiasta lisää selvää.
EKOBO on ranskalaisyhdysvaltalaisen pariskunnan yritys joka ryhtyi itse kehittämään bambua sisältävästä massasta turvallisia, ajattomia ja kauniita astioita. Ensimmäiset tuotteet suunniteltiin nimenomaan lapsille. Nyt mallistoon kuuluu jo muutakin, kuten valaisimia ja tarjoiluastioita. BIOBU-astiat on valmistettu on FSC-sertifioidusta massasta, jossa on elintarvikkeiden säilytykseen sopivaa hartsia ja bambuisten syömäpuikkojen valmistuksesta ylijäävää bambupurua. FSC-sertifiointimerkintä kertoo meille sen, että tuotteessa käytetty puu on tuotettu vastuullisesti ja puun alkuperää on nuuskittu ja nuuskitaan. Näiden tuotteiden bambumassa on kehitetty kiinalaisessa tehtaassa, jossa astiat valmistetaan edelleen valvotuissa olosuhteissa.
Näiden astioiden etu on ajattomuuden ja pinottavuuden lisäksi keveys ja mattapinta, joka on miellyttävää käsitellä. Bambua pidetään ekologisena vaihtoehtona siinä mielessä, että se kasvaa nopeasti ilman hillittömiä keinolannoitemääriä, toisin kuin esimerkiksi puuvilla. Se on kevyttä, mutta kestävää. BIOBU-astioita mainostetaan myös biohajoavina.
Ostin meille näitä astioita myös myöhemmin lisää, koska ajattelin niiden olevan oiva vaihtoehto keraamisille ja lasisille lapsen astioille. Ne ovat mielestäni myös verrattain edullisia. Yleensä kaikki EKO-alkuinen on kuorrutettu ylihinnalla. Lasia ja keramiikkaa oli mennyt jo lyhyen ajan sisällä rikki turhan paljon. Niin kävi valitettavan pian myös parille EKOBO:n mukille. Toinen halkesi pudottuaan pöydältä lattialle, toinen hieman epämääräisissä olosuhteissa. Astiat kestävät konepesua, toisin kuin useimmat muut bambuastiat, mutta voi olla, että eivät kuitenkaan ihan niin hyvin kuin väitetään. Ja eiväthän ne tietenkään kovin rankkaa heittelyä kestä nekään. Lapselle tarkoitettu aterinsetti oli myös hassusti muotoiltu, lusikka on aivan liian suuri pienen lapsen suuhun. Noh, ehkä ne on tarkoitettu isolle lapselle? Lopputuomioni BIOBU-astioille on kuitenkin kiittävä.
EDIT 05/21 Ruokavirasto on lausunut bambujauhetta sisältävistä astioista näin:
“Mitä riskejä bambujauhoa tai muita hyväksymättömiä kasvikuituja sisältäviin muovituotteisiin liittyy?
Koska bambujauhon tai muiden hyväksymättömien kasvikuitujen turvallisuutta ei ole arvioitu muovituotteen ainesosana, niiden käytön turvallisuudesta muovin ainesosana ei voida olla varmoja. Tuotteissa, joissa näitä kasvikuituja on käytetty, on useissa tapauksissa havaittu huomattavia raja-arvo ylityksiä formaldehydin tai melamiinin siirtymän suhteen.” Ja mm.
“Kuluttajille suositellaan jo hankittujen tuotteiden käytön lopettamista, koska tuotteiden turvallisuudesta ei ole varmuutta. Lyhytaikaisesta käytöstä ei ole kuitenkaan ollut kuluttajan terveydelle haittaa vaan haittavaikutusten ilmaantuminen edellyttää aina hyvin pitkäaikaista ja toistuvaa käyttöä.”
Bambukuitua tai muita hyväksymättömiä kasvikuituja sisältävien muovisten astioiden maahantuonti ja myynti ei myöskään ole enää Suomessa sallittua.
Tämän perusteella kannattanee vakavasti harkita edellä mainittujen astioiden käyttämistä arkikäytössä. Meillä ne ovat edelleen kaapissa, mutta siirtyneet enemmänkin retkikäyttöön, kun mukaan tarvitsee kevyitä astioita, jotka eivät helposti mene rikki.
Ja lopuksi. Kyllä, lensimme Kööpenhaminaan. Toinen vaihtoehto matkustamiseen olisi ollut junan ja laivan yhdistelmä. Kerran nuoruudessani olen myös matkustanut Köpiksestä kotiin ottaen ensin yöbussin Tukholmaan ja siitä päivälaivan Helsinkiin. Pienen lapsen kanssa en kyllä sille matkalle lähtisi. Juna-laiva -yhdistelmää voisin harkita, etenkin kesäaikaan. Siihen matkaan kannattaisi yhdistää jokin muu mukava paikka kuten Helsingör, Skagen tai vaikka Malmö.
Joka tapauksessa, haluan pikku hiljaa tutustua hiilijalanjälkilaskureihin, jotta ymmärtäisin paremmin mitä se tarkoittaa, kun puhutaan hiilidioksiditonneista. Kööpenhaminan edestakaisesta lennosta koituu Finnairin oman laskurin mukaan 86 kg hiilidioksidipäästöt per henkilö. Vertailun helpottamiseksi yksi hillidioksiditonni on kymmenesosa keskimääräisen suomalaisen vuoden hiilijalanjäljestä, mikä on EU-tasolla korkea, johtuen todennäköisesti pitkistä välimatkoista, vanhasta autokannasta ja lämmityksen tarpeesta. Eli ensin pitää tietysti selvittää oma likimääräinen esimerkiksi vuoden hiilijalanjälkensä, jotta voi vertailla miten lentomatkustamisen päästöt sitä kasvattavat. Minua kiinnostaa myös se mikä päästöarvo on samalla matkalla taitettuna juna-laiva -yhdistelmällä. Mutta siitä enemmän ja paremmin seuraavassa kirjoituksessa. Lähde: Clonet.fi
