*Kaupallinen yhteistyö Pyöräkorjaamo Fillarifiilari
(Tätä juttua varten sain Tern GSD -pitkäperäpyörän kokeiluun. )
Muutaman innokkaan testipäivän jälkeen saamme vieraaksemme herra Oskarin ja pääsemme seikkailemaan Tern GSD:llä ihan tosissaan. Nyt pyörän kyydissä on kaksi lasta ja painoa karkeasti arvioiden noin 60 + 60 kg.
Kyytiläisten asento
Alkuperäinen tarkoituksemme on polkaista Kumpulaan uimaan. Kännykkä kuitenkin häviää mystisesti, joten lähdemme päiväunien jälkeen metsästämään kadonnutta luuria takaisin keskustaan. Tern GSD:n rungossa on laukkujen alla lippa, johon isompi kyytiläinen voi asetella jalkojaan. Sivulaukut ovat nyt niiden tiellä, joten Oskarin jalat ovat ilmassa. Minulle vakuutellaan monta kertaa, että asento on mukava. Kurveissa pitää vaan hieman varoa, että jalka ei tökkää yllättäen asfalttiin.
Matka sujuu kuin tanssi keskuspuiston kautta Stadionille ja siitä Töölönlahden rantaan. Hieman tavallisuudesta poikkeava, kevyesti etenevä kombomme kerää muutamia uteliaita katseita.
Maksimivauhti tällä sähköavusteella 25 km/h – SPORT- ja TURBO-vaihteet käyttöön
Tällä akkutehollahan pyörän sähköavustus lopahtaa 25 km tuntivauhtiin, kuten edellisessä postauksessani mainitsin. Kyytiläisten kanssa töyssyjä pitää varoa sen verran paljon, että jo se useimmiten estää noin kovan vauhdin ylläpidon. Yhtä pientä lasta ja tavaroita kuskatessani en kaivannut SPORT tai TURBO-vaihdetta. Kun painoa on enemmän, nämä vaihteet pääsevät käyttöön, etenkin keskuspuiston ja Stadionin ylämäissä. No Problem – Get Stuff Done.
Ruuhkaa pyöräkaistalla
Ensimmäinen ja ainoa o ou were in trouble tulee Mannerheimintien ylityksessä Kiasman kohdalla. Olemme osalle kansakulkijoista kuin ilmaa, ja ystävällisistä kehoituksista huolimatta pyöräkaistalla riittää ruuhkaa kuuromykkää teeskentelevistä kansalaisista. Kuudenkymmenen kilon päälle pääseminen olemattomin turvavälein ja loivassa ylämäessä tuottaa pientä tuskaa ja ottaa egon päälle. Yleensä “Anteeksi, voisitteko siirtyä kävelemään tästä pyöräkaistalta kävelypuolelle” toimii kohtuullisen hyvin. Nyt on pakko vaan huomauttaa epäkohteliaasta käytöksestä ja kompuroida eteenpäin tulevaisuuden tiennäyttäjän raskas viitta harteillaan, yrittäen näyttää kyydissä tönöttäville lapsille mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Kuuma-Kallen kirouslippaaseen ei sujahda yhtäkään roposta, siltä osin voimme piirtää ristin seinään.
Vanha kunnon ennakointi eli suomeksi sanottuna riittävän pieni vaihde ei ihan riitä ratkaisemaan pulmaa, jos vaarana on surauttaa kolme päällä väkijoukon päälle. Ketäs siitä sitten syytetään? Taluttaminen noin isolla painolla ei mutkissa tai Helsinginkään tasoisessa ruuhkassa ole turvallinen saati kätevä ratkaisu kenenkään kannalta, mutta pakko siihen on näköjään turvautua, kunhan painavampi kyytiläinen hyppää ensin alas pyörän tarakalta.
Häpeämätön pyöräkaistalla kävely keskustassa pysyy valitettavasti normaalina niin kauan kuin pyöräilyä pidetään marginaalisena puuhasteluna eikä liikenteenä. Harvahkokin tasainen pyörävirta tekisi pikku hiljaa pyöräkaistalla hampparoimisesti yleisesti turvatonta ja epänormaalia.
Tern GSD ydinkeskustassa ja hyvä pyöräteline
Puhelinta ei löydy, mutta vietämme mukavan hetken Amos Rexin auringon lämmittämillä kummuilla. Ajaminen Postitalon ja Oodin takaa Töölönlahden kiipeilypuistolle sujuu taas mukavasti. Kiipeilyn ja piknikin jälkeen hurautamme vielä Stadikalle uimaan.
Stadikalla lukitsemme pyörän aitaan. Etupyörässä on pyörän lukitseva lukko, johon rungon ympäri kiedottava kettinki kiinnittyy. Uintikamat ja eväät mahtuvat laukkuihin leikiten. Etukoriin mahtuisi vielä hyvin vaikka potkupyörä tai koppa limua.
Alla olevan kuvan pyöräteline on Munkkiniemen ostarilla ja mielestäni esimerkki hyvästä julkisen tilan pyörätelineestä tai ainakin parhaista mitä Helsingistä löytyy. Avainsanoja ovat vankka rakenne ja riittävän korkeat ja pitkät vaakatangot.
Kun pikkulapsi nukahtaa kyytiin
Seikkailu vaatii veronsa ja kotimatkalla pienin kaveruksista hyytyy. Onneksi Oskari on kyydissä, joten Pupsu nojaa päällään hänen selkäänsä, eikä pää roiku holtittomasti sinne tänne. Yepp-lastenistuimessa selkänojaa ei saa käännettyä nukkuvampaan asentoon, joten lapsen simahtamisen varalle täytyy keksiä muita apukeinoja, kun kypärä painaa jo muutenkin painavaa päätä. Nyt emme ryhdy sen kummempiin toimenpiteisiin, otamme vain loppumatkan iisisti.
Oskarista on suuri apu, kun puramme pihassa pyörän laukut. Torkkuva Pupsukin herää ja saan tavarat helposti kannettua kotiin, kun Oskari huolehtii pienimmästä. Polskimisen jälkeen iltaruoka maistuu hela jengille.
Tern GSD:n varastoiminen
Olemme siinäkin mielessä onnekkaita, että meillä on autotalli, johon mahtuu vielä toistaiseksi polttomoottorikäyttöisen auton lisäksi mainiosti myös etulaatikollinen tavarapyörämme ja nyt myös testissä oleva Tern GSD. Sähköpyörän saa talliin turvaan ja akun voi ladata yön aikana irrottamatta sitä pyörän rungosta.
Tern GSD:n saisi kätevästi nostettua myös pystyasentoon, mikä toisi tilansäästöä paitsi autotallissa, myös pyörävarastossa. En saa pystysäilytyksestä kuvaa, koska lastenistuin on lukittu testipyöräämme. Istuin pitäisi irrottaa, jotta pyörä voisi seistä nojaten tarakkaan.
Tämän Tern GSD-version jalan tyyppivika
Testissäni Tern GSD:n ehkä huonoin ominaisuus on epävakaa tukijalka. Lapsen ollessa kyydissä huojuva tukijalka tuottaa välillä päänvaivaa, kun pyörää ei lastattuna ja lapsi kyydissä uskalla jättää yksikseen seisomaan. Jos esimerkiksi autotallista joutuu hakemaan jotain, mikä todella usein käy jopa monta kertaa päivässä, logistiikka pettää ja syntyy turhaa, uuvuttavaa säätöä. Kiinnivyötetty pieni lapsi on muutenkin aina turvallisin vaihtoehto, jos esimerkiksi asuu lähellä autotietä.
Tern GSD:n jalan tyyppivika on huomattu ja korjattu niin, että pyörään vaihdetaan ostettaessa uusi vakaampi takuujalka.
Tern GSD kulkee myös junassa
Ehkäpä Tern GSD onkin parhaimmillaan hieman isomman lapsen/lapsien kanssa matkaamiseen, kun päiväunia ei välttämättä enää edes nukuta tai ainakaan lastenistuinta ei tarvitse.
Itse hankkisin Tern GSD:n en ehkä niinkään kaupunkipyöräksi, vaan mökkipyöräksi. Oma vuosittainen hiilikuormani huipentuu kesälomaviikoilla, kun ainoa kätevä tapa mökille ajamiseen on auto. Mökiltä sitten suhataan harva se päivä mäkistä ja mutkaista tietä kirkolle kirjastoon, kauppaan, tango-konserttiin, torille, muorilaan pyykin pesuun tai milloin mihinkin. Inhoan tätä. Tern GSD:llä tämä liikenne sujuisi päästöttömästi ja yleinen kesäplösöytyminen tulisi osittain edes vältettyä.
Tavarapyörän siirtely kaupungin ja mökkipaikkakunnan välillä sujuisi junalla. Tern GSD:n saa alastaittuvan ohjaustangon ansiosta myös survottua farmariautoon. Laitan asian vakavaan harkintaan.
Edit 10/2020: HUOM! HUOM! VR:ltä tullut linjaus koskien tavarapyörien kuljetuskieltoa junissa ei koske Tern pitkäperäpyöriä.
Tern GSD monipuolisuus eripituisille kuskeille
Ennen Tern GSD:n palauttamista Fillarifiilarille 140-senttinen Oskarikin pääsee testaamaan sähköpitkäperää, kun satula säädetään kaikkein matalimpaan asentoon. Yksi Tern GSD:n ominaisuuksista on helppo säädettävyys ja monipuolisuus myös eripituisia kuskeja ajatellen. Joku voisi pitää tätä kompromissina tai heikkoutena, itse pidän sitä vahvuutena.
Mutta mitä tapahtui kadonneelle kännykälle? Päivän touhujen päätteeksi se jäljittyi dekkarimaisesti Espooseen. Kännykkä oli pudonnut housuntaskusta junaan, jossa sen poimi talteen pieni suomea taitamaton tyttö. Luuri noudettiin kotiin vielä samana iltana, ei tosin pyörällä vaan autolla.
—
Luitko jutun? Piditkö siitä vai jäikö lukematta? Kerro minulle miksi. Millaisista Tern-hyötypyöräaiheista haluaisit lukea? Anna palautetta kommenttiosiossa tai sähköpostitse osoitteeseen: pauliina(a)aili.fi.
Kirjoitan blogiani auttaakseni teitä – lukijoitani. Jos haluat auttaa minua ylläpitämään blogialustaani myös jatkossa, Fillarifiilarilta Tern-ostosta tehdessäsi mainitse *koodinimi AILI, saan ostoksestani pienen komission. Tähän kohtaan emme toistaiseksi ole keksineet tämän parempaa affiliate-systeemiä 🙂 Olen saanut juttujeni testipyörät käyttööni ilmaiseksi. Tällä hetkellä (10/2020) ajossa on Tern GSD S10.
