“Vedetään nuottaa
saadaan kaloja
kissalle kiisket
koiralle kuoreet
isot kalat paistetaan
pienet kalat suolataan
verkoista vettä
pulskis pulskis pois”
Tällä lorulla ja sen lukemattomilla variaatioilla on suvussamme hauskutettu vauvoja ja taaperoita jo muinaisista vuosista.
Vauva otetaan syliin istumaan naama loruttelijaan päin ja hänen käsistään otetaan tukeva ote. Ensin “vedetään nuottaa” liikuttamalla vauvaa käsistä runon tahdissa edes takaisin. Lopussa verkot puhdistetaan purskuttelemalla tassuja. Nauti hekotuksesta. Varaudu toistamaan lukemattomia kertoja.
Syömme paljon kalaa. Nieriää, taimenta, lahnaa, kirjolohta, haukea. Useimmiten noita. Ostamme kalaa erityisesti erään oulunkyläläisen K-Supermarketin tiskiltä, jossa se on tuoretta ihan oikeasti, eikä vaan mainoslauseissa. Tuore-sana kalamainosten yhteydessä on tietysti varsin absurdi, kuten monet muutkin kaupan ostamaan houkuttelevat, näennäisesti meihin vaikuttamattomat myyntisanat. Mutta kuka jaksaa miettiä moista arjen melskeissä.
“TARJOUS! Neljä päivää vanhaa ahvenfilettä”
“Kuhafilettä 34,90 / kg – kyl se jo melkein haisoo”
Hauska ja vaikuttava mainoskampanja? Eikun tulosta mittaamaan.
Osta loppuviikosta ja tarkista tuoreus
Edellä mainitun oulunkyläläisen K-Supermarketin kalatiski oli jälleen houkutteleva ja monipuolinen. Kiiltelevää kalaa ja merenelävää moneen makuun ja ostokykyyn. Nieriää on usein kahta eri hintaluokkaa.
Tällä kertaa iskin silmäni laarilliseen pikkusinttejä. Norssia 4,95 / kg luki lapussa. Maskin takaa pitää huutaa, että saa asiansa toimitettua. Kylmälaitteiden huminassa kommunikaatio muistuttaa sitä, että kaksi vajakkia yrittävät saada läpi toisilleen yksinkertaista viestiä. Minulle selviää kuin selviääkin, että norssi on sama asia kuin kuore. Aina oppii jotain uutta. Minulle kun norssi on ennen tarkoittanut vain normaalilyseota tai normaalikoulua.
Pohdin ainostaan miten jaksan perata mokomat ja ovatko ne varmasti maukkaita?
Kysyn varmuuden vuoksi kalatiskin sedältä neuvoa. Joo, perkaaminen ihan samaan tapaan kuin muikulla. Hän esittää tarjoiluehdotukseksi keittoa. Ei kai nyt sentään. Jos näille jotain tehdään, niin nämä suolataan ja paistetaan.
Lopulta poistun tiskiltä kärryissäni kokonainen fileoitu kirjolohi (kidukset irti, mutta ruodot mukaan kiitos) ja puolen kilon käärö norssia.
Näin perkasin
“Tjugo kilo torsk är mycket torsk.” Näin tiesi jo entinen ruotsin oppikirja. Myös puoli kiloa kuoretta on paljon kuoretta. Halpa roskakala jää tiskiin, koska harva viitsii nähdä perkaamisen vaivan ja haistella tuoreenkaan kalan hajua. Minä viitsin. Ja hajun ja paistokäryn voi tuulettaa.
Perkaustekniikka on periaatteessa sama kuin (pienellä) muikulla: päästä kiinni ja repäisy, joka tuo mukanaan myös kalan sisuskalut. Kuoreet ovat sen verran pieniä ja pehmeitä, että niitä on kuitenkin hieman vaikeaa saada perattua, niin, että kalasta jää edes jotain jäljelle. Puoli kiloa on melko iso kasa ja niiden perkaamiseen menee minulta noin 20 minuuttia. On ilmeisesti kuoreen kutuaika, koska kalat ovat hyvin mätisiä.
Huuhtelen kalat hyvin pienissä erissä perkaamisen edetessä ja lasken veteen, johon lisään karkeaa merisuolaa. Ne saavat odottaa suolavedessä paistamista.
Näin paistoin
Kun kaikki on perattu, sekoitan laakealla lautasella ruis- ja pankojauhoja ja hieman suolaa.
Valutan kourallisen kuoreita lävikössä ja heitän jauhoseokseen.
Kuumennan valurautapannussa öljyä. Kun öljy on kuumaa, alennan hieman pannun lämpöä ja lisään voita. Kuoreita menee pannulle vieri viereen kahteen riviin noin 30 kappaletta kerrallaan.
Mysi Lahtinen teki aina pannulle pikkukaloista kauniin ympyrän. Nyt on kiire, joten ympyrät sikseen 🙂
Paistan kuoreita keskilämmöllä tai vähän kuumemmalla, kuitenkin kunnolla niin, että ne ovat varmasti kypsiä ja kauniin ruskeita. Kalat voi kääntää kannen avulla.
Mitä tarjosin kuoreiden kanssa?
Jännitin suotta sitä, onko kuore maukasta. Pistelimme kolmeen pekkaan ja maijaan puoli kiloa tuosta vaan. Mies ja lapsi jättivät lautasen reunalle kasan rapeita pyrstöjä. Minä olen tottunut pistelemään maukkaat pikkukalat ruotoineen, pyrstöineen päivineen.
Kuoreiden kanssa maistuu
– remoulade-kastike – Jos haluat tehdä sen itse, hyvä ohje löytyy kirjasta Hanna G kokkaa.
– kermaviilikastike – Jos et ehdi tehdä remouladea, voit puristaa kermaviilin joukkoon hieman sokeria sisältävää sinappia ja karkeaa Dijon-sinappia. Hyvä pikakastike!
– perunamuusi
– tilli
– rapeat suolakurkut
– sitruunalohko
Ruoan laitto on välillä todella vauhdikasta, koska ruokailija(t) ovat usein kovin nälkäisiä tai istuvat jo pöydän ääressä mankumassa nälkäänsä.
Ruokapöydässä on kohteliasta odottaa, kunnes kaikki ovat istuneet alas ja saaneet jotain lautaselleen. Sitten vasta toivotetaan hyvää ruokahalua ja aloitetaan ruokailu yhtä aikaa. Pöydässä on kohteliasta odottaa, kunnes kaikki ruokailijat ovat syöneet lautasensa tyhjäksi. Sitten vasta noustaan muihin askareisiin. Näinhän se menee, vai meneekö?
Kuoretta nousee muun kalan sivusaaliina sisävesistä ja rannikolta. Jos jaksat nähdä perkaamisen vaivan, kuore on varsin maukas ja edullinen herkku.
