Opinel nro 8 ja sienestämisen taide

***yhteistyössä: keittiötarvikeliike Eiring

Jotkut asiat jäävät mieleen. 90-luvun loppupuolella tein keikkatyötä Capital Catering-nimisessä ravintola-alan yrityksessä. Eräällä keikalla Kaapelitehtaalla näin Riston kädessä Opinelin kääntöveitsen ja olin heti kysymässä, että mikäs veitsi se tämä on? Pieni hymy. “Tyypillinen ranskalainen tuliaisveitsi”, kuului vastaus. Se oli ensimmäinen kontaktini Opinel-veitsen kanssa. Fanitan ranskalaista käsityötaitoa, muotoilun, laadukkuuden ja perinteiden vaalimista, jota Opinelkin edustaa. Ehkä siksi hetki jäi mieleen. Todennäköisempi syy on tosin se, että Ripa kohteli minua aina hyvin ja ystävällisesti, hänellä riitti itsetuntoa niin, että päteä ei tarvinnut. Sellainen tapa olla ja kohdella muita jää mieleen. Terveisiä vaan, Ripa taitaa edelleen olla firmassa johtotehtävissä.

Toinen sienestykseen liittyvä anekdootti: hämärä keittiö Hiidenmaalla Terjen kesäpaikassa, johon olemme Kamarikuoro Auditen kanssa jälleen loppukesästä kokoontuneet. Päivällä harjoittelemme ohjelmistoa, illat saunotaan, istutaan ja jutellaan. Keittiö- ja pihahommat on jaettu kristillisesti tasan noin neljäänkymmeneen osaan. Rapsutan sudilla puhtaaksi käsissäni kanttarellia, jo ties kuinka monetta kymmenettä. Ympärilläni oleva porukka istuu hiirenhiljaa. Hiljaisuuden rikkoo säveltäjä Anna: “Lumoavan näköistä”.

***

Sienestäminen ja siihen liittyvät toimet ovat eräänlaista taidetta, joka vaatii arvoisensa välineet. Sieniä ei koskaan – muuten kuin ehkä äärimmäisissä poikkeustapauksissa, kerätä muovipussiin tai muoviämpäriin. (Suppilovahverot tai vastaavat lajikkeet kestävät tällaista kohtelua paremmin, kuin pehmeämaltoiset sienet.) Sienet perataan ja mielellään myös siivotaan ts. harjataan puhtaiksi metsässä. Peratut, kyllin hyviksi todetut, mukaan otettavat yksilöt lasketaan ilmavaan koriin. Ihanne olisi matalalaitainen kori, johon sienet eivät pakkaudu liian moneen kerrokseen. Itse en ole sellaista vielä löytänyt/raatsinut ostaa, koreja löytyy huushollista jo melko monta. Hyviä korinostopaikkoja ovat torit, maalaismarkkinat, kirppikset ja huutokaupat ympäri Suomea.

Opinel on perinteikäs Ranskan Alpeilta lähtöisin oleva yritys, joka suunnittelee ja valmistaa maailman kauneimpia kääntöveitsiä. Sieniveitsi nro 8:ssa on pyökkinen, ergonomisesti muotoiltu kahva, erikoisterästä oleva teräosa ja villisiankarvaa oleva harja. Karva on juuri riittävän kovaa, mutta riittävän hellävaraista sienien putsaukseen. Kahva sopii ainakin minun isoon kouraani juuri passelisti. Terän ollessa käännettynä kahvan sisään, sen saa lukittua kannassa olevalla teräksisellä kääntömekanismilla. Veitsen voi saa roikkumaan arvoiseensa säilytyspaikkaan tai vaikka kaulaan kahvassa olevasta reiästä. Terä on riittävän ohut ja terävä sienien perkaukseen. Terän hamarapuolen sahalaidalla voi poistaa sienistä kalvoja tai huonoja kohtia. Tarkemmat tekniset ominaisuudet voi tarkistaa Opinelin sivulta.

Viime perjantaina oikein Suomen Yleisradiokin uutisoi, että sieniä ei tänä vuonna ole. Faktaa oli pyydetty varmentamaan asiantuntija Luonnonvarakeskuksesta. Tätä tiedonantoa uhmaten suuntasin Kymenlaakson herkkutattien toivossa. Enkä joutunut pettymään. Huomaan olevani edellisen aarteenetsijän jäljillä, mutta tästä huolimatta minut palkittiin jo ensimmäisellä retkellä puhtailla herkkutateilla. Myös suolasieniä löytyy. Käyn viikonlopun aikana metsässä monta kertaa.

Parasta on, kun kerran pääsen sieneen ihan yksin, aivan rauhassa. Useimmiten eroahdistuksen kourissa kamppaileva Pupsukin kinuaa mukaan ja todellinen metsän nuuskiminen jää hieman vaillinaiseksi. Yhdeltä reissulta metsänlaitaan jää vihreä muovilapio, mutta muuten retkestä selvitään suht puhtain paperein, ilman sosiaalitointa tai lääkäriä.

Jännää metsäretkiin tuo vaarin avolava, joka kipuaa rämettyneetkin metsäautotiet. Veljeni taivuttaa kaksimetriset koipensa penkkien takana olevaan tilaan. Pupsu köytetään etupenkille tyynyjen päälle. Kotimatkalla radiosta tulee hartaita säveliä. Tenori Hannu Lepola laulaa: Nyt herran hyvyydestä, koraalitoisinnon jazzversiota. Kaksi ja puolivuotias nappaa kertsin kertakuulemalta, napsutan tahtia sormilla. Kalle hyräilee takatuhdolla. Ajamme ykkösvaihteella ylös kuusikon kapeaa vierua, sen toiselle puolen kohoaa kohti korkeuksia hakkuuaukean laitaan jätetty haavikko.

Opinel valmistaa eri kokoisia kääntöveitsiä myös lapsille. Niiden kanssa veitsen käyttöä voi opetella, kun sopiva hetki koittaa.

Kiitos Sulolle ja muorille kuvausavusta. Ikioman Opinel nro 8 -sieniveitseni sain laatutavaran keittiötarvikeliike Eiringiltä.