kirjat kuluttajavalinnat tilaa ammattilaiselta 25/11/2020

Klassikko hakusessa – asiakaspalvelun merkityksestä * yhteistyössä optikkoliike T-Optik

tOptik vaihtoi vanhoihiin kehyksiini uudet linssit.

* yhteistyössä 90-vuotta täyttävä optikkoliike T-Optik – osa palveluista saatu silmälaseja uusiessa

Postaus sisältää myös tarjouslinkin äänikirjapalveluun. Linkki on merkitty *-merkillä.

Ihana muistella kesää! Huomioivan, lokeroimattoman asiakaspalvelun muistaa myös pitkään, etenkin näinä aikoina. On sitten kyseessä kurkkulääkäri, naulakkovahti, optikko tai marketin kassa.

Ensin hetkeksi kesäiseen Iittiin. Molemmille lukijoilleni tiedoksi: käyn Kausalan S-Marketissa verrattain harvoin. Mutta silloin kun sinne eksyn, etsin kassaa lähestyessäni katseellani sitä tiettyä tummaa lyhythiuksista kassaneitiä. En tiedä hänen nimeään, mutta yksi tai kaksi kertaa tässä ruokakaupassa on jättänyt jälkensä. Jos hän on vuorossa, hakeudun itseoikeutetusti hänen hihnalleen. Jos jono on liian pitkä tai minut ohjataan toiselle kassalle, seuraan koko jonotusajan hänen edesottamuksiaan ja hänen kassajononsa tapahtumia.

Hän on niitä asiakaspalvelijoita, jotka luovat itsensä ja palveltavan ympärille illuusion, keveän kuplan, joka nostaa sinut neljä senttimetriä kaupan lattiasta: – Hei. Sinä! Onpa mukava nähdä taas. Olen tässä maailmassa tämän hetken vain sinua varten. Kaikki on hyvin, ole huoleti, minä autan sinua.

Mikä helppous, mikä taituruus, mikä suvereeni ammattitaito ja ammattiylpeys. Mikä kyky hoitaa työnsä ja samalla huomioida joka ikinen asiakas jollain lähes näkymättömällä eleellä, pienellä huomiolla tai pidemmällä kuulumistenvaihdolla. Hän sanoo jotakin ostamastasi tuotteesta antaen vaikutelman, että olet hyvä ihminen joka on tehnyt hienon valinnan. Samalla hän kysymättä pakkaa mansikkarasian biopussiin jotta kauppakassisi ei tärväänny, huolehtii, että ostokset ovat käden ulottuvilla ja järkevässä järjestyksessä pakkaamista ajatellen sekä kääntää korttikoneen sinua kohti juuri sopivalle korkeudelle.

Väitän, että 99 % tämän kassamyyjän joissain tapauksissa ehkä alle puolen minuutin ajan kohtaamista asiakkaista poistuu kaupasta keveämmällä mielellä kuin sinne astui. Olen valmis lyömään vetoa, että pelkkä hänen läsnäolonsa lisää kassavirtaa. Enemmän heräteostoksia Finlaysonin kampanjaständistä, enemmän makuvishyjä, enemmän kahvipaketteja. No otetaas tosta nyt vielä paketti Löfbergs Lilaa!

Hedelmäasetelma ja Marjo Lahtisen taidetta pöydällä.

Näinä aikoina ruokakauppa ei herätä kuvatun kaltaisia inhotimoja. Korona-aikana sisään rynnätään maailman lopun fiiliksissä silmälasit huurussa ja maski kasvoilla. Kassalle ei jäädä tarinoimaan vaan ostokset pakataan kuin oltaisiin sotaan lähdössä. Vaan millaiset silmälasit?

Maailman lopun tunnelmista ei ollut tietoakaan, kun kesän viimeisenä hellepäivänä astuin pyöräilymatkan jäljiltä hikisenä optikkoliike T-Optik:iin, aikomuksenani uusia silmälasini.

Olin maaliskuun puolivälistä lähtien työskennellyt kotona yksin, mikä oli tehnyt tunneista, päivistä, viikoista ja kuukausista, noh, hyvin hyvin yksinäisiä. Tykkään yksin olemisesta, mutta kun korona sössi loputkin harvat kanssakäymiset, oli yksinolo ja kuukausien ei–missään -käyminen alkanut olla liikaa jo introvertillekin.

Optikolla käynti väikkyi mielessäni hienona hetkenä siinäkin mielessä, että tiesin odottaa edellä kuvaamani kaltaista arjesta kohottavaa hetkeä ja upeaa palvelua. Silmälasien kokeileminen ja valitseminen on nimittäin delikaatti juttu. Tässä perinteikkäässä liikkeessä se tiedetään. Asiakas kohdataan hienovaraisen huomaavaisesti ja yksilöllisesti. Liiketilan valaistus on juuri sopivan armollinen.

Parhailla asiakaspalvelijoilla on ihailtava kyky muistaa ihan kaikki asiakkaansa. “Sä kokeilitkin viimeksi – hetkonen hetkonen, joo – 2016 syksyllä näitä titaanikehyksiä.” Jees, en ois kyllä itse muistanut.

tOptikin korjaamat ja uudelleen linssittämät suosikkisilmälasinkehykseni.

Pidän edelleen vanhoista kilpikonnakehyksistäni paljon. Ne ovat kuitenkin jo kuluneet ja lingonneet patterin väliin. Sankakin oli paukahtanut taannoisen painiottelun seurauksena poikki. Korjautin sen T-optikilla, mutta riskiarvio oli jo silloin varovaisesti negatiivinen: Ehkä jo paremmat päivänsä nähneisiin sankoihin ei kannata panostaa liikaa.

Etsin siis uusia metallisankaisia silmälasinkehyksiä, mutta onnekseni vanhojenkin suosikkikehystenikin elämä edelleen jatkuu. Sain niihin uudet, joskaan ei niin premium-laatuiset linssit.

tOptikin korjaamat ja uudelleen linssittämät suosikkisilmälasinkehykseni.

Millaiset sitten ovat ne premium-laatuiset linssit ja miksi silmälaseissa on niin valtavat hintaerot?

Kattavasti en osaa vastata, mutta sen tiedän, että perinteikkäitä, kymmenien vuosien kokemuksella linssejä valmistavia tehtaita on muutamia. Myös heidän omien linssiensä hinnoissa saattaa olla satojen eurojen ero. Se mitä linsseistä kannattaa maksaa, riippuu esimerkiksi ostajan silmien arvoista ja siitä mihin käyttöön laseja on hakemassa. Heijastamattomuus, tarkentuminen, syväterävyysalue, hajataitto…

Kalliissa kehyksissä maksaa samoin vuosikymmenien tuotekehittely, materiaalit, tekniikat, testaaminen, tutkitut ja viimeistellyt muodot jotka sopivat erilaisille kasvoille, juotokset, tallat ja materiaalien käsittely kuten hionta, joka tekee kehyksistä kestävämmät ja miellyttävämmät käyttää kuin halvemmista kilpailijoista.

Hyvin tehdyissä silmälaseissa linssien arvot ovat kohdillaan ja mittaukset on tehty ammattitaidolla. Kaikki se työ mitä optikko tekee. Niin, ja yrityksen kulurakenne – aivan oman postauksensa aihe.

Hyvä optikko tuntee asiakkaansa ja kertoo mihin kannattaa panostaa. Hän osaa myös katsoa sopivatko kehykset kasvoille, onko kehysten koko oikea ja aisa tarpeeksi pitkä.

RayBan-klassikkokehys on kauniin värinen, korumainen silmälasinkehys.

RayBan-klassikkokehys on kauniin värinen, korumainen silmälasinkehys.

Kun näöntarkastukseni on ohi ja hiki kuivunut, pyödälle minua varten on huomaavaisesti aseteltu rivi uusia kehyksiä kokeiltavaksi. Tanska, Korea, Tanska.

Haluaisin ihan pyöreät, suuret ja keveät. Bond-roistollakin nähnyt viidestä titaanilangasta väännetyt ovat kieltämättä edelleen upeat, samoin ihan pyöreät korealaiset. Lasken pelimerkkejä.

T-Optikin Sami lukee minua jälleen kuin avointa kirjaa ja hakee sivuhyllystä klassikkokehykset. “Kun sä olet tollanen vaalee…”, hän aloittaa. “Tämä on tämmöinen, korumainen.”

Hän on oikeassa. Nämä kehykset ovat keveät pitää, klassiset, muodoltaan ehkä vähän tylsähköt, mutta hyvin ajattomat. Väri ja viimeistely on kaunis, korumainen. Lisäksi metallisankojen korkea talla pitää ripseni loitolla linsseistä. Linssejä tarvitsee puhdistaa harvemmin kuin rasvaiset ripset eivät tahmaa linssejä. Olen kehykset päässäni vähän kuin Mary Ingalls. Rillipää.

Uusiin laseihini laitetaan hienot linssit, jotka on suunniteltu “nykyihmisen” nopeisiin tarpeisiin, tarkentumaan sukkelasti yleisnäkymistä digilaitteelle ja takaisin.

Kun lasit ovat valmiit totun niihin nopeasti, ja huomaan, että keveitä metallisankaisia laseja on mukava käyttää. Tuskin edes huomaan niiden “nuorisomoniteho”-ominaisuutta.

RayBan-klassikkokehys on kauniin värinen, korumainen silmälasinkehys.

Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Pätee muuten yllättävän usein, monessakin mielessä. Alla yksi näkökulma.

Aina “ostin netistä ja säästin” -homma ei suju kuin suomenruotsalaisessa rannikkokaupungissa. Olen seurannut nyt muutaman kuukauden ajan läheltä episodia, jossa ensin odoteltiin näön huononemista aivan liian pitkään, sitten saatiin kaksi aivan erilaisista arvoista koostuvaa silmälasireseptiä eri liikkeistä, läheteltiin silmälasinkehyksiä edes takaisin postitse, häsläiltiin ja mittailtiin illan kähmeissä, tilattiin lopulta halvimmat mahdolliset moniteholinssit netistä, todettiin ne muutaman päivän jälkeen käyttökelvottomiksi ja palattiin nollapisteeseen. Usutin kaverin T-Optikille. Hän palasi kotiin kiitellen huomaavaista ja asiantuntevaa palvelua. Se onkin tältä hyvin kriittisenä tunnetulta henkilöltä paljon se. Jännityksellä odotamme, miten saaga kehkeytyy.

Lempisilmälasini, Kilsgaardit vuodelta 2016 ja sen hetken kirjapino

tOptikin korjaamat ja uudelleen linssittämät suosikkisilmälasinkehykseni ja viikon lukupino.

Kirjapinot ovat vuodelta 2016, kun ostin sarvisankalasini ja tältä viikolta. Outi Nyytäjä, siihen aina palaan. Molla ja pullat lähtee jo vaikka silmät sidottuina.

Ja Kenneth Grahame:n Kaislikossa suhisee on muuten aivan riemastuttavan mainiota kieltä, se tuli joskus lapsuudessani radioluentanakin. Kirjan on ansiokkaasti suomentanut Eila Piispanen. Kaislikossa suhisee löytyy myös äänikirjapalvelu-BookBeatista.

Jos et vielä ole BookBeat-käyttäjä, pääset oheisen tarjouslinkin kautta kokeilemaan BookBeat-Premiumia maksutta yhden kuukauden ajan. Premium-tilillä voit kuunnella äänikirjoja rajattomasti. Kokeilujakson jälkeen voit halutessasi valita sinulle sopivimman tilausvaihtoehdon. Tilauksen voi myös keskeyttää milloin vaan.

Etu koskee siis uusia BookBeat-käyttäjiä ja tarjous on voimassa 29.11.asti. Tästä tarjoukseen: * Kokeile BookBeat-äänikirjapalvelu premiumia 1 kk maksutta

tOptikin korjaamat ja uudelleen linssittämät suosikkisilmälasinkehykseni ja viikon lukupino.

Nautin hyvistä laseistani joka päivä. Niin hyviltä ne tuntuvat, että unohdan joka päivä, että ne ovat päässäni.

Muistakaa tekin pitää silmälaseistanne hyvää huolta. Kun ne eivät ole silmillä, laittakaa ne aina koteloon. Älkää jättäkö niitä ikkunalaudalle lojumaan, vaan – toistan – laittakaa ne koteloon. Kun lapsi kömpii sängylle viereen, silmälasit kannattaa suosiolla riisua ennen kuin paukahtaa.

You Might Also Like

Leave a Reply